Olemme nyt onnellisesti saapuneet perille pienen pieneen väliaikaisluukkuumme. Kuvassa meidän keittiö.
Siinäpä meidän sänky ja kuvassa näkyy siis myös tuo pieni keittiön pöytä. Onneksi huoneella on sentään korkeutta, ettei klostrofobia ihan heti iske. Kylppäri on huoneista siistein, tosi niin pieni, ettei siitä saa järjeviä kuvia.
Mutta talo on hieno. Meidän yksiö on kolmannessa kerroksessa. Meidän on se ikkuna, jossa verho on puolessa välissä.
Koti-ikävä on jo vähän iskenyt, kun alkaa tajuta tämän muutoksen. Sitä helpottamaan löytyi lähimmästä ostoskeskuksesta Pandan lakuja. Ikävään vaikuttaa varmastikin se, että tämä yksiö ei ole kovin viihtyisä, koska niin pieni ja äänekkäiden naapurien äänet kuuluva selvästi seinien läpi. Ensi kuun tehtävä on hommata mukavampi asunto tämän tilapäisen sijaan ja tämä asunto kyllä kannustaa sen pikaiseen hankintaan. Kestävyyttä voi ammentaa siitä, että Jennikin asui asuntovaunussa kaksi vuotta ja hänellä on kaiken lisäksi siellä pieni lapsikin eli eiköhän me nyt yksi kuukausi selvitä ihan helposti. Työkaverini itseasiassa toivoi, ettemme saisi liian viihtyisää asuntoa, jotta tulee seikkailtua kaupungissa enemmän. Se toive nyt toteutui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti