Ohessa Sconen palatsi. Hieno rakennus ja siihen kuului vielä kunnollinen puutarha, jossa oli oikea pensaslabyryntti.
Tässä Doverin linna. Sekin on todella hieno ja ennen kaikkea ehjä. Hirveän monet ovat aikalailla raunioina.
Mä tykkään hienoista vanhoista rakennuksista, joten Lontoon ydinkeskusta ja muutenkin Britannia on ollut aikamoista nautintoa silmälle. Itsekin asumme suojellussa rakennuksessa, tai siis sen ulkokuori on suojeltu eli kuuluu tyyppiin "grade II listed". Grade I on sitten sellainen, jossa sisäosatkin on museoviraston tarkkailevan silmän alla.
Mutta joo jos unelmatalosta puhutaan. Niin kaikkein mieluiten ottaisin tällä hetkellä kartanon ns. lähetystökadulta eli Kensington Palace Gardens nimiseltä tieltä. Laittaisin kuvia niistä taloista, mutta valitettavasti sillä tiellä on kuvaus kielletty (ja kyllä; siellä on vartioita). Jos menette katsomaan Google street view:llä niin sieltäkin tämä tie puuttuu, vain pari huonoa valokuvaa saa näkyviin sitä kautta. Nyt kun illat ovat pidenneet täälläkin niin en iltaisin enää pääse puiston kautta kotiin vaan "joudun" kiertämään juurikin lähetystökadun kautta. Suomen suurlähettiläskin asuu tuolla tiellä ja pihalla näkee usein FIN-1 rekisterillä varustellun auton. Tietojeni mukaan tie on Lontoon kallein asuntoalue.
Niille, jotka eivät sitä vielä kuulleet, niin olemme palaamassa Suomeen tammikuun toisella viikon lopussa ja ollaan joulunakin käymässä. Mä kyllä odotan jo innolla tuota paluuta. Kämpän kanssa on ollut ongelmia; lattioita on korjattu nyt jo kolmeen kertaan ja seinät murenevat vesivahingon jäljiltä. Lisäksi kun ilmat kylmenee niin kämppä kylmenee myös (yksinkertaiset ikkunat ja silleen), mikä ei tee ollenkaan hyvää vasomotoriselle nuhalleni. Kaiken huipuksi meillä kävi viime viikolla murtovarkaita. Saalista ei kertynut heille paljon, mutta etenkin mun Ipadin rosmous harmittaa. Arvokkainta meidän kämpässä on huonekalut ja niitä ei saa kovin helposti varastettua, kun ne eivät mahdu edes ovesta ulos purkamatta niitä osiin. Mutta joo alkaa olla ikävä kunnon eristeitä, kolminkertaisia ikkunoita, ja abloy-lukkoja. Töiden osalta tämä reissu on ollut onneksi hyvin onnistunut, eikä tosiaan harmita että lähdettiin. Mutta on se vaan niin kiva palata.
Mä tykkään hienoista vanhoista rakennuksista, joten Lontoon ydinkeskusta ja muutenkin Britannia on ollut aikamoista nautintoa silmälle. Itsekin asumme suojellussa rakennuksessa, tai siis sen ulkokuori on suojeltu eli kuuluu tyyppiin "grade II listed". Grade I on sitten sellainen, jossa sisäosatkin on museoviraston tarkkailevan silmän alla.
Mutta joo jos unelmatalosta puhutaan. Niin kaikkein mieluiten ottaisin tällä hetkellä kartanon ns. lähetystökadulta eli Kensington Palace Gardens nimiseltä tieltä. Laittaisin kuvia niistä taloista, mutta valitettavasti sillä tiellä on kuvaus kielletty (ja kyllä; siellä on vartioita). Jos menette katsomaan Google street view:llä niin sieltäkin tämä tie puuttuu, vain pari huonoa valokuvaa saa näkyviin sitä kautta. Nyt kun illat ovat pidenneet täälläkin niin en iltaisin enää pääse puiston kautta kotiin vaan "joudun" kiertämään juurikin lähetystökadun kautta. Suomen suurlähettiläskin asuu tuolla tiellä ja pihalla näkee usein FIN-1 rekisterillä varustellun auton. Tietojeni mukaan tie on Lontoon kallein asuntoalue.
Niille, jotka eivät sitä vielä kuulleet, niin olemme palaamassa Suomeen tammikuun toisella viikon lopussa ja ollaan joulunakin käymässä. Mä kyllä odotan jo innolla tuota paluuta. Kämpän kanssa on ollut ongelmia; lattioita on korjattu nyt jo kolmeen kertaan ja seinät murenevat vesivahingon jäljiltä. Lisäksi kun ilmat kylmenee niin kämppä kylmenee myös (yksinkertaiset ikkunat ja silleen), mikä ei tee ollenkaan hyvää vasomotoriselle nuhalleni. Kaiken huipuksi meillä kävi viime viikolla murtovarkaita. Saalista ei kertynut heille paljon, mutta etenkin mun Ipadin rosmous harmittaa. Arvokkainta meidän kämpässä on huonekalut ja niitä ei saa kovin helposti varastettua, kun ne eivät mahdu edes ovesta ulos purkamatta niitä osiin. Mutta joo alkaa olla ikävä kunnon eristeitä, kolminkertaisia ikkunoita, ja abloy-lukkoja. Töiden osalta tämä reissu on ollut onneksi hyvin onnistunut, eikä tosiaan harmita että lähdettiin. Mutta on se vaan niin kiva palata.
No rankka vuosi on takana, vähän käy kateeksi kun pääset Suomeen palaamaan. No mutta sitten on taas kiva käydä teillä kylässä.
VastaaPoista